Olemme käyneet asiakkaittemme ja muiden alan toimijoiden kanssa lukuisia erittäin kiehtovia keskusteluja siitä, miten lämmityksestä pitäisi laskuttaa tilojen käyttäjiä.

Asuntokohtaisesta vesimittauksesta on ollut hyvinkin paljon keskustelua, eikä keskustelu ole aina ollut pelkästään kiittävää. Vesimittareiden asentaminen jokaisen asunnon kaikkiin vesinousuihin on välillä varsin työlästä ja kallista. Veteen liittyvät kustannuksetkin ovat yleensä varsin alhaisia, jolloin laskuttamisen ja järjestelmien kulut uhkaavat syödä saavutetut säästöt.

Olemme hyvin tietoisia tästä keskustelusta, mutta siitä huolimatta meidän näkemyksemme on se, että lämmittämisessä tullaan siirtymään kulutukseen perustuvaan laskutukseen tavalla tai toisella. Lämmityksen merkitys energiankulutuksessa on suurempi kuin veden, ja lämmityksen hiilijalanjälki on paljon suurempi kuin vedenkulutuksen. (Vedenkin kohdalla käytännössä kaikki energia menee lämmittämiseen, kylmän veden hiilijalanjälki on hyvin pieni.)

Tämä näkemys on vahvistunut asiakkaiden ja energia-alan toimijoiden kanssa keskustellessamme, mutta olemme saaneet kuulla hyvin erilaisia ja silti hyvin perusteltuja näkemyksiä siitä, mikä laskutusperusteen pitäisi olla. Vastaan on tullut olennaisesti kaksi erilaista perustetta: lämpötila ja energiankulutus.

Energiankulutukseen perustuva laskutus on luonteva insinöörin näkökulmasta. Jos talon lämmönsiirtimen läpi siirretään 1 MWh energiaa, se jakautuu jollain tavalla asuntojen (tai toimistojen) välillä. Lasku voidaan jyvittää tässä samassa suhteessa. Toisaalta tapa on hiukan epäintuitiivinen, koska keskivertoasukkaalla ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä siitä, onko 924 kWh lämpöä kuukaudessa paljon vai vähän. Lisäksi tätä tapaa voidaan kritisoida myös siitä, että iso osa energiankulutuksesta määräytyy talon rakenteiden mukaan. Jos tietyn asunnon kohdalla eristeet ovat märkiä tai ilmanvaihto säädetty väärin, energiaa voi mennä paljon, vaikka asukas tekisi kaiken oikein. Samoin voi käydä, jos naapurit haluavat pitää omat asuntonsa hyvin viileinä.

Energiankulutuksen tarkka asuntokohtainen mittaaminen johtaa helposti vesimittauksen kaltaiseen problematiikkaan, jossa putkistoon pitää asentaa lisäosia.

Lämpötilaan perustuva laskutus on toinen tapa jyvittää lasku. Se toimii esimerkiksi siten, että vuokraan tai vastikkeeseen kuuluu 21 °C peruslämpötilaa. Käyttäjä voi halutessaan säätää tiloihin korkeamman lämpötilan tietyissä rajoissa, mutta silloin lämpötila maksaa tietyn euromäärän astetta kohden kuukaudessa. Tässä laskutustavassa hyvänä puolena on ymmärrettävyys, koska kaikki ymmärtävät lämpötilan käsitteen. Lisäksi käyttäjien on helppo säätää lämpötilan asetusarvoa.

Haasteena tässä menetelmässä on se, että jos joku pitää tarpeettomasti ikkunaa auki, energiaa kuluu paljon, mutta se ei maksa mitään. Lisäksi lämpötilaperusteinen laskutus vaatii hyvin toimivan säätömahdollisuuden käyttäjälle, muuten järjestelmää ei voida pitää reiluna.

OptiControl™ tarjoaa mahdollisuuden lämpötilaan perustuvaan laskutukseen. Energiankulutukseen perustuvakaan laskutus ei ole mahdoton, joskin siinä on syytä tarkastella tarkkuusvaatimuksia huolellisesti.

Meillä ei sinänsä ole vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Jatkamme mielellämme keskusteluja tästä aiheesta, joten ota yhteyttä, jos haluat vaihtaa ajatuksia!