Energiatehokkuuden kehittäminen kuuluu kiinteistöalan ammattisanastoon. Kylmässä ja kalliissa maassa tämän ymmärtää – asumisen ja toimitilojen käytön hinnalla on suuri merkitys meille jokaiselle. Lisäksi kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä matkallamme kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Suomeen onkin kasvanut merkittävä energiatehokkuuden osaamisen klusteri. Sen eri kulmilla vaikuttavat yliopistot ja tutkimuslaitokset, suunnittelutoimistot, kiinteistönomistajat, talotekniikkaurakoitsijat sekä rakennusliikkeet ja tuoteteollisuus. Kehitystä vievät eteenpäin myös innovatiiviset teknologiayritykset. Valtiovalta säestää tukipolitiikallaan välillä sivusta, toisinaan solistin roolissa. Yhteispeliä on kuitenkin syytä lisätä.

Kun energiatehokkuudesta on puhuttu, on perinteisesti otsikoihin nostettu säästöt, koska kiinteistönomistajat haluavat painaa elinkaarikustannuksia alas. Energiankulutusta vähennetään rakennusteknisin keinoin, lämmitystä ja valaistusta rajoittamalla sekä ensimmäisen sukupolven automatiikkaa lisäämällä. Kun nämä ”alhaalla roikkuvat hedelmät” on poimittu pois, edessä ovat kalliimmat, rakenteisiin kohdistuvat remontit. Niihin investointiraha ei enää tahdo riittääkään.

Kansallisvarallisuudestamme yli puolet on kiinteistöissä. Niiden hiilijalanjäljestä tunnistetaan parhaiten rakentamisen aikainen, materiaaleihin sitoutunut päästömäärä, mutta suurin osa toteutuu käytön ja ylläpidon aikana. Perinteisillä päästöjen vähennystavoilla ei maailmaa kuitenkaan muuteta. Jotta rakennusten energiatehokkuutta ja hiilijalanjälkeä voidaan merkittävästi kehittää, on etsittävä aivan uusia ratkaisuja.

Puhutaan ensin riskinotosta. Siitä tulee palkita ja siihen tulee kannustaa, jotta useampi ryhtyy kokeilemaan uusia teknologioita. Muuten viilaillaan vain pieniä parannuksia olemassa oleviin prosesseihin. Olisiko esimerkiksi ympäristöministeriön aika lanseerata ketterän kokeilun tuki energiatehokkuuteen? Tavoitteena olisi kannustaa kiinteistönomistajia kunnianhimoisiin uutta teknologiaa hyödyntäviin kokeiluihin, joiden tuloksista kaikki hyötyvät. Samasta syystä on kiireellisesti löydettävä rahoitusta ja voimistettava rakentamisen ja talotekniikan tutkimusta.

Myös suunnittelijoiden on katsottava suurempia kokonaisuuksia. Maailma tarvitsee kokonaisuuksien optimoinnin malleja – koko energiajärjestelmän ymmärtämisen kautta. Älykkäät säätöjärjestelmät ovat sellaisten mallien ytimessä. Yhteistyötä tarvitaan myös energian tuottajien ja uuden teknologian kehittäjien välillä.

Suurimpiin vaikutusmahdollisuuksiin pääsemme käsiksi vasta sitten, kun digitalisaation kautta leikkaamme rakennusten ylläpitokustannuksia, energiankulutusta ja päästöjä. Siksi omaisuusmassojen valmistelu digitaaliseen tulevaisuuteen pitää aloittaa nyt. Kiinteistönomistajien ja valtiovallan tulee yhdessä investoida siihen.

Rakennusten digitalisaatiossa voisi Suomi olla kansainvälistä etujoukkoa Ruotsin kanssa. Uusilla digitaalisilla kiinteistöinnovaatioilla on ammottava tarve, jonka suuruutta voi verrata kultakuumeeseen tai Euroopan jälleenrakennukseen toisen maailmansodan jälkeen. Markkina jaetaan pian, sillä se kiinnostaa varmasti myös globaaleja digijättejä.

Ville Voipio, strategiajohtaja, Simap Oy

Timo Karvinen, johtaja, Granlund Oy